Avainsanaan ‘Dokumentointi’ liitetyt artikkelit

Kaivaukset Papinkalliolla päättyivät tänään tältä kesältä. Kaivausalue peitettiin loppuun, siitä otettiin viimeiset kuvat ja kaivausvälineet vietiin pois. Vielä toukokuussa kaivausjohtaja Jari Näränen toivoi, että Papinkallio 1:n ja 2:n väliin, lammen pohjoispuolelle, olisi ehditty tehdä muutama koekuoppa. Sateinen sää kuitenkin hidasti kaivauksia, ja koekuopat jäivät ainakin tällä kertaa tekemättä.

Palanutta savea tuli Papinkallio 2:sta tänä vuonna ennätysmäärä, kun taas metallilöytöjä oli vain muutama. Löydetty metalli, rautaniitti ja pronssiketjun palaset, lähetetään kuitenkin konservoitaviksi. Lisäksi kaivauksilla löytyi jonkun verran pieniä keramiikan paloja ja muutama palaneen luun pala. Kaivausalueen länsipuolelta löytynyt kivetys oli mielenkiintoinen. Se sisälsi palaneita kiviä ja sen alta tuli hiiltynyttä puuta melko runsaasti. Hiilinäytteitä otettiin useita ja ne on tarkoitus lähettää ajoitettavaksi.

Jälkityöt alkavat elokuussa, sillä sekä kaivausjohtaja että piirtäjä aloittavat nyt kesäloman. Jälkitöihin kuuluu muunmuassa löytöjen pesua ja luettelointia sekä karttojen piirtämistä puhtaaksi tietokoneella. Nähtäväksi jää jatkuvatko tutkimukset Papinkalliolla vielä tulevaisuudessa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mainokset

Koululaiskaivauksen toiseksi viimeinen ryhmä saapui Friisilän koulun luokalta 5A. Osa luokkalaisista pääsi kaivamaan suurten kivien muodostamien uunimaisten rakenteiden lähistölle ja osa joutui tarkkuustehtäviin puunjuuria sisältävien ruutujen kanssa. Jatta Laihia sai pian ympärilleen suuren joukon yleisöä, sillä hänen ruudustaan alkoi paljastua jotakin rautaista. Ulla Moilanen ohjeisti vieressä miten esine kaivetaan varovasti pensselin avulla näkyville niin, ettei se liiku paikaltaan tai mene rikki. Vähä vähältä ruosteinen esine tuli näkyviin ja pian kävi ilmi, että kyseessä oli suurehko niitti, jonka toisessa päässä on vinoneliön muotoinen rautalevy. Samanlaisia niittausnauloja on käytetty rautakaudella mm. veneiden laidoissa lankkujen kiinnittimenä. Jatan puhdistettua maan esineen päältä siitä otettiin valokuva ja sen sijainti merkittiin kaivauskarttaan. Tämän jälkeen esineelle kirjoitettiin löytöpussi, johon merkittiin tarkat koordinaatit ja löytökorkeus. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tahvion koulusta saapui kaivaukselle jo toinen viidesluokka tutustumaan kaivauksiin. Ilma oli kylmä ja vetinen, mutta ikävistä olosuhteista huolimatta koululaiset jaksoivat suhtautua kaivauksilla työskentelyyn ihailtavan reippaasti. Kenties päivän erikoisimman löydön teki Viivi Virtanen, joka kaivoi maasta esiin pienen luodin. Vaikka kyseessä ei olekaan esihistoriallinen löytö, on se mielenkiintoinen, sillä koosta ja muodosta päätellen kyseessä on pienikaliiperisen pistoolin luoti. Luodin pinta on hieman syöpynyt ja kulunut, joten aivan äskettäin luoti ei ole maahan joutunut.

Kaivamisen lisäksi osa koululaisista pääsi kokeilemaan kaivausalueen dokumentointia valokuvaamalla. Dokumentointi on tärkeää, jotta tiedot kaivauksen yksityiskohdista ovat saatavilla vielä kaivausten jälkeenkin. Arkeologit valokuvaavat kaivausalueen ympäristöineen, kaivetut tasot ja tietyt yksityiskohdat. Kuvat otetaan sekä mustavalkofilmille että digikameralla, sekä toisinaan lisäksi diakuvina. Mustavalkokuvia otetaan, koska ne säilyvät pitkään arkistoissa toisin kuin värikuvat, joista värit haalistuvat melko nopeasti. Valokuvista pidetään kuvauspäiväkirjaa, johon kirjoitetaan tarkat tiedot kuvasta ja kuvattavasta kohteesta. Digikuvausta koululaisista pääsivät kokeilemaan Joni Suojanen, Mia Rusi, Waltteri Ellilä, Janina Helander, Jasmin Glader, Paula Tenhunen, Ida Hakkarainen, Sofia Rihko ja Anni Aaltonen.  -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sadepäivä kaivauksella

Posted: Touko 13, 2011 in Kaivaus
Avainsanat:,

Jotkut kaivauksella vierailevat ohikulkijat ovat kyselleet mitä teemme, jos sataa vettä. Vaikka joillakin kaivauksilla kaatosade voi saada aikaan ongelmia, ei pieni sade kaivauksia yleensä haittaa. Sadesäällä arkeologit pukeutuvat sadetakkehin ja -housuihin, ja vetävät jalkoihinsa kumisaappaat. Joskus voi olla tarvetta myös muovisille käsineille. Kaivauksilla käytettävät kojeet, kuten esimerkiksi vaaituskoje, kestävät hieman kosteutta, mutta niiden suojaksi vedetään yleensä sateenkestävä huppu. Muita välineitä voi suojata esimerkiksi pressulla. Sadesäällä kartat piirretään millimetripaperin muoviselle versiolle, joka kestää kosteutta paperia paremmin. Seulominen voi olla sateella hankalaa, sillä märkä maa paakkuuntuu, eikä kulje seulasta läpi kunnolla. Paperisten löytöpussien sijaan voi sateella käyttää muovisia pakastepusseja. Kaivausalueen dokumentointi valokuvaamalla onnistuu paremmin heti sateen jälkeen kuin auringonpaisteessa, sillä kuviin ei pilvisellä säällä tule häiritseviä varjoja. Lisäksi kosteassa maassa värierot näkyvät selvemmin kuin kuivassa. Ja vaikka sadepäivänä kaivauksella työskenteleminen saa vaatteet tavallistakin kuraisemmiksi ja likaisemmiksi, ainakaan ötököistä ei ole vaivaa. Lisäksi termospullosta kaadettu kuuma juoma maistuu sadepäivän tauoilla entistäkin paremmalta. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.