Avainsanaan ‘Koululaiskaivaus’ liitetyt artikkelit

Eilen kaivauksella vieraili peräti kolme koululuokkaa: Ihalan koulun 6A sekä Tahvion viides- ja kuudesluokkalaisia. Ilma oli viileä, mutta se ei innokkaita pikkuarkeologeja haitannut. Kukin sai kaivettavaksi oman 50 x 50 cm -kokoisen ruudun, jota osattiin kaivaa siististi ja tarkasti, pienet palaneen saven kappaleet ja astianpalat huomaten. Huomattiinpa maassa myös pitkistä tuntosarvista helposti tunnistettava sarvijaakko, jonka monet osasivat heti nimetä. Sarvijaakko siirrettiin kaivausalueelta turvallisempaan maastoon, mustikanvarpujen joukkoon.

Kaivauksellemme liittyi myös pakistanilainen arkeologi Fariha Amjad. Hän on valmistunut maisteriksi Punjabin yliopistosta, joka sijaitsee Lahoressa. Farihan kotipaikka on alueella,  jolla 4000 vuotta sitten kukoisti yksi maailman suurista sivilisaatioista: Indus-kulttuuri. Kulttuurilla oli kirjoitustaito sekä kehittyneitä kaupunkeja, joiden raunioista monet ovat nykyään Unescon maailmanperintökohteita. Aavikolla työskentelemään tottuneelle Farihalle suomalaiset kaivaukset ovat taatusti erilainen kokemus.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Kaivausalueelta ensimmäisen kerroksen jälkeen paljastunut ensimmäinen taso dokumentoitiin sanallisesti, valokuvaamalla ja piirtämällä tarkasti mittakaavaan, minkä jälkeen toisen kerroksen kaivaminen voitiin aloittaa. Perjantaina kaivaukselle saapunut Kerttulan koulun 5B-luokka pääsikin heti aloittamaan toisen kerroksen parissa. Alueen itäosassa kaivanut luokka pääsi heti löytöjen makuun, sillä palanutta savea tulee toisesta kerroksesta selvästi enemmän ja isompina palasina, kuin aiemmin. Ensimmäisessä kerroksessa haitanneet juuret ovat myös selvästi vähentyneet, ja maa on muuttunut paikoin hiekkaisemmaksi ja selvästi ihmistoiminnan värjäämäksi kulttuurimaaksi. Toivottavasti tulevat päivät paljastavat, olemmeko osuneet rautakautiseen rakennuksenpohjaan ja siihen kuuluneeseen lattiaan, vai onko kyse jostakin muusta.

Toisesta kerroksesta otettiin myös hiilinäyte läheltä kiveystä. Hiilestä voidaan teettää radiohiilianalyysi, joka kertoo ajankohdan, jolta puu on peräisin. Hiilinäyte otettiin varmuuden vuoksi jo nyt, sillä jos vastaan tulee pian kallio, voi näinkin lähellä maanpintaa oleva hiili olla vanhaa. Samasta kohdasta otettiin myös maanäyte, josta voidaan tutkia kasvien jäänteitä eli niin sanottuja makrofossiileja. Makrofossiilien tutkimuksella voidaan selvittää, mitä kasveja kaivauspaikkamme ympäristössä on kasvanut rautakaudella, sekä mitä kasveja tuolloin on käytetty ravintona tai muutoin hyödynnetty.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Viime perjantaina, 15.5.2015, Papinkalliolla vieraili kahden tunnin ajan Kuloisten koulun viides luokka. Hieman sateisesta säästä huolimatta koko luokka oli innokas ja kaivoi ahkerasti. Palanutta savea löytyi jälleen runsaasti, erityisesti Jennan kaivamasta ruudusta. Luokka epäili kaivausalueelta paljastuneiden kivien olevan takan jäännöksiä. Palaneen saven palasten taas uskottiin olevan peräisin jonkinlaisesta ruukusta. Lassi, Nooah ja Aamos olivat kaikki sitä mieltä, että kaivamisessa kivointa oli, kun löysi jotain. Luokan tyttöjen mielestä taas hauskaa oli, kun pääsi kokeilemaan työskentelyä arkeologisilla kaivauksilla. Perjantaina Papinkalliolla piipahti myös arkeologi Janne Rantanen, joka toi kaivajille tuliaisiksi Domino-keksejä.

Maanantaina 18.5. kaivauksilla vierailivat Yläneen yhtenäiskoulun viidesluokkalaiset. Yleisimpiä löytöjä olivat jälleen kerran palaneen saven lisäksi kastemadot. Sää oli pilvinen, mutta sade alkoi onneksi vasta kaivausten loppupuolella. Luokka ei osannut sanoa, mikä kaivausalueen kivetys voisi olla, mutta toivoi löytävänsä jotain arvokasta. Erikasta kaivauksilla hauskinta oli itse kaivaminen, kun taas Viivin, Oona V:n ja Oona S:n mielestä kivointa oli juurien irrottaminen maasta. Kaivausten jälkeen luokka lähti vielä tutustumaan läheiselle kuppikalliolle arkeologi Jari Näräsen johdolla.

Kerttulan koulun 6B-luokka tuli kokeilemaan kaivamista keskiviikkona 20.5. Koko luokka työskenteli reippaasti, vaikka öinen sade olikin tehnyt maasta vaikeasti kaivettavaa. Tämänkin luokan mielestä löytöjen tekeminen oli hauskinta, ja kaikki oppilaat kävivätkin vielä seulalla ämpärinsä sisällön kiinnostuneina läpi. Kiitos innokkaiden kaivajien, kaivausalueen ensimmäinen kerros alkaa olemaan valmis dokumentointia varten. Kaivauksilla oli tänään myös käväisemässä arkeologi Ninni Närväinen, joka liittyy seuraamme vielä huomennakin. EO.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Eilen arkeologeiksi pääsivät Tahvion koulun kuudesluokkalaiset. Aamulla kaivajina toimivat 6B:läiset, jotka innostuivat jopa kastematojen löytämisestä. Niille kuuluttiin keksivän myös lempinimiä, kuten Erno 1 ja 2, Pena 1, 2 ja 3 sekä Teppo. Koululaiskaivajista Roni kunnostautui myös keramiikan löytämisessä, sillä hän poimi sitä molemmista kaivamistaan ruuduista. Siirin ruudusta puolestaan ilmestyi 50 vuotta vanha raha: 20 penniä vuodelta 1965.

Päivällä kaivausvuoro oli 6A-luokalla. Jennan ja Jamin ruuduista alkoi paljastua kiveystä, jota kaivajat rapsuttivat esiin varovasti ja tarkasti. Kivien päällä oli runsaasti isohkoja palaneen saven kappaleita sekä rautakautista keramiikkaa, joten kiveys saattaa osoittautua vielä erittäin mielenkiintoiseksi. Samaan aikaan paikalla kävi toimittajia, jotka uutisoivat koululaiskaivauksesta Kaupunkiuutisissa, Rannikkoseudussa ja Ylen paikallisuutisissa.

Tänään kaivauksella puolestaan vieraili Turun museokeskuksen tutkija Kaisa Lehtonen sekä uuden Risto Räppääjä -elokuvan rekvisiitasta vastaava Katariina Järvi, joka opiskeli sitä, miltä kaivausalue näyttää ja mitä arkeologit kaivauksella tekevät. Risto Räppääjä ja yöhaukka -kirjassa päähenkilö löytää sormuksen, jonka johdosta paikakkunnalla tehdään arkeologiset kaivaukset. Kirja ilmestyy heinäkuussa, ja kirjaan perustuvaa elokuvaa kuvataan kesän aikana. Ensi-ilta on ensi vuoden puolella. UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Tänään kaivaukselle saapui Friisilän koulun 5A-luokka, joka pääsi kokeilemaan arkeologin työtä ja aloittamaan Papinkallion tämänvuotista tutkimusta. Kaivausalueelta oli valmiiksi poistettu pintamaa, jonka alta esiin saatu taso oli puhdistettu ja dokumentoitu valokuvaamalla, piirtämällä ja vaaitsemalla. Näin ollen oppilaat pääsivät aloittamaan ensimmäisen kerroksen kaivamisen.

Lähellä maan pintaa löytöjen joukossa oli melko uusia esineitä. Jesper löysi venäläisen yhden kopeekan rahan vuodelta 1997 ja Teemu vaalean, muovisen napin. Vaikka näin uudet löydöt eivät tällä kaivauksella herätä arkeologien mielenkiintoa, voi niidenkin avulla pohtia sitä, mitä paikalla on viimeisten vuosien aikana saattanut tapahtua.

Monien mielestä päivän yleisin löytöryhmä koostui kastemadoista. Jeminan ja Viivin mielestä olisi ollut hienoa löytää kuninkaan kruunu, mutta kruunun sijaan mullan alta alkoi vähitellen paljastua teräväsärmäisten kivien kulmia. Vielä ei tiedetä, liittyvätkö kivet johonkin rakenteeseen, mutta ainakin tyttöjen mielestä paikalla on voinut olla grillin raunio.

Rautakausikin alkoi näyttäytyä heti ensimmäisessä kerroksessa, sillä maasta alkoi löytyä pieniä palaneen saven kappaleita. Papinkallion aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että paikalla on asuttu ja oleskeltu noin tuhat vuotta sitten. Palanut savi voi olla peräisin paikalla olleesta rakennuksesta, jonka seinät on silattu savella.

Monien oppilaiden mielestä arkeologin työ vaikutti jännältä ja mielenkiintoiselta. Viljon mielestä kaivaminen oli hauskaa, vaikka mitään ei löytynytkään, tosin polvet hommassa puutuivat. Viljo myös innostui kertomaan, kuinka kivikausi on hänen suosikkiajanjaksonsa, ja että hän haluaisi kaivaa vielä joskus kivikautisia löytöjä. – UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Arkeologiset kaivaukset Papinkalliolla jatkuvat! Aikaisempien vuosien tapaan Raision museo Harkko toteuttaa kaivaukset yhteistyössä Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kanssa. Tutkimuskohteena on Papinkallio 2, jota on tutkittu vuosina 2005 ja 2011. Vuonna 2000 käynnistyneen Papinkallion arkeologisen tutkimusprojektin oli määrä päättyä jo vuoden 2011 kaivauksiin, mutta ratkaisevien vastausten sijaan kaivaukset nostivat esiin koko joukon uusia kysymyksiä. Suurin syy kaivausten jatkamiselle tuli vuoden 2005 kaivausalueen eteläpuolelle kaivetusta koekuopasta. Kuopasta löytyi poikkeuksellisen paljon palanutta savea. Syytä koekuopan suureen palaneen saven määrään etsitään tulevan kesän kaivauksissa.

Asuinpaikka ja …

Papinkallion rautakautinen muinaisjäännös sijaitsee Kuloisissa Turku-Rauma -tien varrella. Se käsittää kaksi mäenkumparetta ja niiden välisen alavan alueen. Tien viereinen mäenkumpare tunnetaan nimellä Papinkallio 1 ja pienempi pyörätien vierellä oleva kumpare nimellä Papinkallio 2. Papinkallio 1 osoittautui vuosien 2000, 2001 ja 2003 kaivausten perusteella asuinpaikaksi. Kaivauksissa löydettiin jäänteitä mäen laella 1000 vuotta sitten olleista asuinrakennuksista. Merkkejä löydettiin myös varhaisemmasta asutuksesta.

Papinkallion muinaisjäännösaluetta. Etualalla, oikealla puolella Papinkallio 2. Taustalla kohoava kumpare on Papinkallio 1.

Papinkallion muinaisjäännösaluetta. Etualalla, oikealla puolella Papinkallio 2. Taustalla kohoava kumpare on Papinkallio 1. Kuva: Ulla Moilanen.

Vuonna 2005 tutkimuskohteeksi otettiin Papinkallio 2. Kahden kaivauskesän jälkeen on edelleen epäselvää, mikä tai mitkä toiminnat ovat muinaisjäännöksen synnyttäneet. Vuoden 2011 kaivausten perusteella tiedetään, että 1000 vuotta sitten paikalla oli jonkinlainen rakennus, jossa oli savesta ja kivistä tehty lattia sekä kivistä rakennettu tulisija. Rakennuksen käyttötarkoitus on epäselvä. Yllättävintä oli se, että kaivaukset toivat esiin vähäisiä, mutta kiistattomia merkkejä siitä, että ihminen jätti jälkensä Papinkalliolle jo ennen rautakautta.

Vuoden 2015 tutkimukset starttaavat toukokuun alussa. Kuvassa kaivausaluetta, jolta pintamaa on poistettu.

Vuoden 2015 tutkimukset starttaavat toukokuun alussa. Kuvassa kaivausaluetta, jolta pintamaa on poistettu. Kuva: Ulla Moilanen

Toukokuussa koululaiset pääsevät kaivamaan

Kaivaukset aloitetaan jo toukokuun alussa, koska Raision museo Harkko haluaa tarjota raisiolaisille 5. ja 6. luokan oppilaille maassamme ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua arkeologisille kaivauksille. Raisiossa jo kolmannen kerran järjestettävät koululuille suunnatut kaivaukset tuovat uudenlaisen ulottuvuuden oman kotiseudun historian opiskeluun. Lähemmäs kotiseudun esihistoriaa ei voi päästä.

Kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua kaivauksille 6.6. järjestettävänä yleisöpäivänä. Kaivauksiin voi käydä myös tutustumassa milloin vain. Jokainen päivä tuonee esiin jotain uutta.

Jari Näränen
arkeologi
Raision museo Harkko

Yleisöpäivään ilmoittautuminen 27.5. mennessä: jari.naranen@raisio.fi tai 044-7971014.

Kuloisten koulun 5B oli viimeinen kaivauksella vieraileva koululuokka. Viidesluokkalaiset pääsivät kaivamaan kalliossa olevaa syvennystä, sekä kaivausalueen laajennuksen ensimmäistä kerrosta. Löydöt koostuivat keramiikasta, palaneesta savesta ja tulen rapauttamista kivistä. Koululaisten palattua takaisin koululle arkeologit paljastivat maasta lisää mahdollisesti rautakautiseen veneeseen kuuluneita niittejä. Niittejä on löytynyt kaivaukselta jo kuusi kappaletta. Koska kaivaukselta on löytynyt muitakin metalliesineitä, mm. viikinki- tai ristiretkiaikainen avain sekä sepän takomia rautanauloja, lähti Jari Näränen viemään esineitä Turun museokeskukseen konservoitavaksi. Ensin esineet kuvattiin ja niille annettiin väliaikainen luettelonumero.

Konservointi tarkoittaa esineiden suojaamista esimerkiksi ruostumiselta tai muunlaiselta tuhoutumiselta. Esineiden konservoinnista vastaa konservaattori. Konservaattori voi erikoistua eri materiaalien käsittelyyn ja hän tietää miten erilaisten esineiden, esimerkiksi taideteosten, tekstiilien tai vanhan paperin tuhoutumista voidaan hidastaa. Osa arkeologisilta kaivauksilta esiin saaduista esineistä tarvitsee nopeasti konservaattorin toimenpiteitä säilyäkseen. Esimerkiksi rautaesineet täytyy puhdistaa ja käsitellä niin, että niiden ruostuminen lähes pysähtyy. Ilman oikeanlaista käsittelyä rautaesineet voivat hajota jopa parissa kuukaudessa. Suurin osa museoissa nähtävillä olevista esineistä on konservoitu. Konservoinnista voi lukea lisää Turun museokeskuksen sivulta. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.