Kuloisten koulun 5A ja pintavaaitus

Kuloisten koulun 5A-luokka saapui kaivaukselle juuri kun kaivaustasolle oltiin tekemässä pintavaaitusta. Taso tarkoittaa aluetta, joka syntyy yhden tasaisesti kaivetun kerroksen jälkeen. Pintavaaituksella saadaan selville kaivauksen korkeuslukemat merenpinnasta. Korkeuslukemien avulla voidaan selvittää kaivettavan alueen pinnanmuodot, joiden pohjalta voidaan luoda kuva alueen maisemasta tuhat vuotta sitten, jolloin paikalla on ollut ihmistoimintaa. Korkeuslukemien avulla pystytään myös jälkeenpäin selvittämään kuinka syvältä löydöt ovat tulleet esiin, mikä saattaa vaikuttaa kaivauspaikasta tehtäviin tulkintoihin.

Vaaitus tehdään vaaituskojeella ja latalla, joka on eräänlainen mittakeppi. Osa koululaisista pääsi pitämään lattaa kaivausalueella sekä kokeilemaan millaista vaaituskojeen läpi katsominen on. Latan lukeminen oli hieman hankalaa, mutta arkeologien avustuksella taso saatiin vaaittua loppuun ja seuraavan kerroksen kaivaminen saattoi alkaa. Osa viidesluokkalaisista pääsikin heti löytöjen makuun. Erik Wewer löysi palanutta savea, Maisa Mäki palanutta luuta ja Jali Veranen palan rautakautista keramiikkaa. Koululaisten joukkoon mahtui myös tyttö, jonka toiveammatti on arkeologi. Toivottavasti kurainen maa ja vähälöytöinen päivä eivät vähentäneet kiinnostusta, sillä arkeologia on loppujen lopuksi paljon muutakin kuin kaivauksia. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Advertisement

Työväline-esittelyssä juurisakset

Yksi arkeologisilla kaivauksilla käytetyistä työvälineryhmistä koostuu erikokoisista puutarhasaksista. Puutarhavälinekaupoissa myydään pieniä oksasaksia, joita arkeologit nimittävät lähes aina juurisaksiksi. Juurisaksilla saa siististi katkottua kaivaustasosta kasvavat pienet juuret. Juuret katkotaan saksilla, jotta tasaiseksi kaivetusta tasosta saadaan dokumentointikelpoinen. Siististä kaivausalueesta otetuissa valokuvissa ja siitä piirretyissä kartoissa nähdään arkeologeja kiinnostavia väri- tai maaperämuutoksia, jotka antavat tietoa tutkitun paikan luonteesta. Juurien kiskomista maasta vältetään myös sen takia, etteivät maan sisässä mahdollisesti olevat esinelöydöt siirry juuren mukana pois paikoiltaan ja rikkoudu. Arkeologit nimittävät suurempia voimasaksia myös juurisaksiksi. Niillä voi leikata paksumpia juuria, joihin pienet sakset eivät pysty. Kaikkein paksuimmat juuret katkotaan kirveellä tai sahalla, mutta pystyssä olevien suurien puiden juurien katkomista yritetään välttää,  jotta puu ei kuole tai kaadu.  -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Työväline-esittelyssä kaivauslasta

Yksi arkeologisen kaivauksen perustyökaluista on kaivauslasta. Kaivauslastaa kutsutaan monesti pelkästään lastaksi, tosin Helsingin yliopistossa arkeologiaa opiskelleet kutsuvat kaivauslastaa usein pelkaksi. Kyseessä on alunperin muurarien käyttämä työkalu. Laastin levittämisen ohella lastalla voi myös kaivaa.

Lastalla ei kaiveta kuten lapiolla, vaan ennemminkin sillä viistetään maasta ohuita kerroksia. Lastalla kaivettaessa pyritään siisteihin tasoihin. Lastalla kaivaessa löydöt huomaa helposti, ja samalla voi tarkkailla maan värien ja kovuuden muutoksia. Lastalla pystyy myös kaivamaan kivien koloista ja juurien väleistä. Maassa olevat löydöt ja maanalaiset rakenteet paljastetaan niitä rikkomatta parhaiten lastalla.

-JT

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.