Tänään saimme kaivaukselle avuksi kaksi luokkaa Ihalan koulusta. Aamupäivällä saapui puolet luokasta 6C. Kahtia jaetun luokan toinen puoli oli päässyt kokeilemaan kaivamista jo kaksi viikkoa aikaisemmin. Miro Lähteenmäki osui aamupäivän löytörikkaimpaan kohtaan, sillä hänen ruudustaan löytyi isohko pala korkeassa lämpötilassa palanutta savea sekä pieni pala rautakautista keramiikkaa. Vaikka päivän kaikki koululaiset osasivatkin kaivaa oikein ottein ja hyvään lopputulokseen päästen, ansaitsee Laura Virtasen esimerkillinen kaivaustyyli erityismaininnan. Hänen ruutunsa näytti yhtä hyvältä kuin kaikkein taidokkaimpien arkeologien. Kaivausten johtaja Jari Näränen muistuttikin koululaisia siitä, että arkeologinen kaivaus ei ole nopeuskilpailu vaan tarkkuuskilpailu.
Iltapäivällä kaivaukselle saapui Ihalan koulun 5B-luokka, joka myös onnistui löytämään palanutta savea ja pieniä paloja tuhatvuotisista saviastioista. Samaan aikaan kaivauksella vieraili luiden tutkimiseen erikoistunut arkeologi Auli Tourunen Turun yliopistosta. Hän esitteli viidesluokkalaisille kaivauksilta löytyneitä luita. Pusseissa oli osa naudan kylkiluusta, kappale nuoren sian jalkaa, jyrsijöiden nakertama vuohen tai lampaan luu, sekä palanut luu, joka on peräisin jonkin suuren eläimen raajasta. Näyttää siltä, että paikalla asuneet ihmiset ovat kasvattaneet kotieläimiä ja käyttäneet niitä ruokana. Ainakin palanut luu on peräisin kappaleesta, joka on voitu viskata nuotioon tai tulisijaan ruokailun jälkeen. Auli kertoi tutkivansa luita yliopistolla käyttäen apuna vertailukokoelmaa, josta löytyy kaikkien Suomessa elävien eläinten luut. Kaivaminen ja luututkijan vierailu oli koululaisista ilmeisen mielenkiintoista, sillä Jari Näräsen päivän päätteeksi esittämään kysymykseen ”Oliko tylsää?” vastattiin reippaalla huudolla yhteen ääneen: ”Ei!”. -UM
ARKEOLOGIAA PAPINKALLIOLLA 