Tahvion kuudesluokkalaiset, kastemato Pena ja elokuvantekijä

Eilen arkeologeiksi pääsivät Tahvion koulun kuudesluokkalaiset. Aamulla kaivajina toimivat 6B:läiset, jotka innostuivat jopa kastematojen löytämisestä. Niille kuuluttiin keksivän myös lempinimiä, kuten Erno 1 ja 2, Pena 1, 2 ja 3 sekä Teppo. Koululaiskaivajista Roni kunnostautui myös keramiikan löytämisessä, sillä hän poimi sitä molemmista kaivamistaan ruuduista. Siirin ruudusta puolestaan ilmestyi 50 vuotta vanha raha: 20 penniä vuodelta 1965.

Päivällä kaivausvuoro oli 6A-luokalla. Jennan ja Jamin ruuduista alkoi paljastua kiveystä, jota kaivajat rapsuttivat esiin varovasti ja tarkasti. Kivien päällä oli runsaasti isohkoja palaneen saven kappaleita sekä rautakautista keramiikkaa, joten kiveys saattaa osoittautua vielä erittäin mielenkiintoiseksi. Samaan aikaan paikalla kävi toimittajia, jotka uutisoivat koululaiskaivauksesta Kaupunkiuutisissa, Rannikkoseudussa ja Ylen paikallisuutisissa.

Tänään kaivauksella puolestaan vieraili Turun museokeskuksen tutkija Kaisa Lehtonen sekä uuden Risto Räppääjä -elokuvan rekvisiitasta vastaava Katariina Järvi, joka opiskeli sitä, miltä kaivausalue näyttää ja mitä arkeologit kaivauksella tekevät. Risto Räppääjä ja yöhaukka -kirjassa päähenkilö löytää sormuksen, jonka johdosta paikakkunnalla tehdään arkeologiset kaivaukset. Kirja ilmestyy heinäkuussa, ja kirjaan perustuvaa elokuvaa kuvataan kesän aikana. Ensi-ilta on ensi vuoden puolella. UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Advertisement

Friisilän 5A arkeologeina ja ”grillin raunio”

Tänään kaivaukselle saapui Friisilän koulun 5A-luokka, joka pääsi kokeilemaan arkeologin työtä ja aloittamaan Papinkallion tämänvuotista tutkimusta. Kaivausalueelta oli valmiiksi poistettu pintamaa, jonka alta esiin saatu taso oli puhdistettu ja dokumentoitu valokuvaamalla, piirtämällä ja vaaitsemalla. Näin ollen oppilaat pääsivät aloittamaan ensimmäisen kerroksen kaivamisen.

Lähellä maan pintaa löytöjen joukossa oli melko uusia esineitä. Jesper löysi venäläisen yhden kopeekan rahan vuodelta 1997 ja Teemu vaalean, muovisen napin. Vaikka näin uudet löydöt eivät tällä kaivauksella herätä arkeologien mielenkiintoa, voi niidenkin avulla pohtia sitä, mitä paikalla on viimeisten vuosien aikana saattanut tapahtua.

Monien mielestä päivän yleisin löytöryhmä koostui kastemadoista. Jeminan ja Viivin mielestä olisi ollut hienoa löytää kuninkaan kruunu, mutta kruunun sijaan mullan alta alkoi vähitellen paljastua teräväsärmäisten kivien kulmia. Vielä ei tiedetä, liittyvätkö kivet johonkin rakenteeseen, mutta ainakin tyttöjen mielestä paikalla on voinut olla grillin raunio.

Rautakausikin alkoi näyttäytyä heti ensimmäisessä kerroksessa, sillä maasta alkoi löytyä pieniä palaneen saven kappaleita. Papinkallion aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että paikalla on asuttu ja oleskeltu noin tuhat vuotta sitten. Palanut savi voi olla peräisin paikalla olleesta rakennuksesta, jonka seinät on silattu savella.

Monien oppilaiden mielestä arkeologin työ vaikutti jännältä ja mielenkiintoiselta. Viljon mielestä kaivaminen oli hauskaa, vaikka mitään ei löytynytkään, tosin polvet hommassa puutuivat. Viljo myös innostui kertomaan, kuinka kivikausi on hänen suosikkiajanjaksonsa, ja että hän haluaisi kaivaa vielä joskus kivikautisia löytöjä. – UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Papinkallion tutkimukset jatkuvat 2015

Arkeologiset kaivaukset Papinkalliolla jatkuvat! Aikaisempien vuosien tapaan Raision museo Harkko toteuttaa kaivaukset yhteistyössä Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kanssa. Tutkimuskohteena on Papinkallio 2, jota on tutkittu vuosina 2005 ja 2011. Vuonna 2000 käynnistyneen Papinkallion arkeologisen tutkimusprojektin oli määrä päättyä jo vuoden 2011 kaivauksiin, mutta ratkaisevien vastausten sijaan kaivaukset nostivat esiin koko joukon uusia kysymyksiä. Suurin syy kaivausten jatkamiselle tuli vuoden 2005 kaivausalueen eteläpuolelle kaivetusta koekuopasta. Kuopasta löytyi poikkeuksellisen paljon palanutta savea. Syytä koekuopan suureen palaneen saven määrään etsitään tulevan kesän kaivauksissa.

Asuinpaikka ja …

Papinkallion rautakautinen muinaisjäännös sijaitsee Kuloisissa Turku-Rauma -tien varrella. Se käsittää kaksi mäenkumparetta ja niiden välisen alavan alueen. Tien viereinen mäenkumpare tunnetaan nimellä Papinkallio 1 ja pienempi pyörätien vierellä oleva kumpare nimellä Papinkallio 2. Papinkallio 1 osoittautui vuosien 2000, 2001 ja 2003 kaivausten perusteella asuinpaikaksi. Kaivauksissa löydettiin jäänteitä mäen laella 1000 vuotta sitten olleista asuinrakennuksista. Merkkejä löydettiin myös varhaisemmasta asutuksesta.

Papinkallion muinaisjäännösaluetta. Etualalla, oikealla puolella Papinkallio 2. Taustalla kohoava kumpare on Papinkallio 1. Kuva: Ulla Moilanen.

Vuonna 2005 tutkimuskohteeksi otettiin Papinkallio 2. Kahden kaivauskesän jälkeen on edelleen epäselvää, mikä tai mitkä toiminnat ovat muinaisjäännöksen synnyttäneet. Vuoden 2011 kaivausten perusteella tiedetään, että 1000 vuotta sitten paikalla oli jonkinlainen rakennus, jossa oli savesta ja kivistä tehty lattia sekä kivistä rakennettu tulisija. Rakennuksen käyttötarkoitus on epäselvä. Yllättävintä oli se, että kaivaukset toivat esiin vähäisiä, mutta kiistattomia merkkejä siitä, että ihminen jätti jälkensä Papinkalliolle jo ennen rautakautta.

Vuoden 2015 tutkimukset starttaavat toukokuun alussa. Kuvassa kaivausaluetta, jolta pintamaa on poistettu. Kuva: Ulla Moilanen

Toukokuussa koululaiset pääsevät kaivamaan

Kaivaukset aloitetaan jo toukokuun alussa, koska Raision museo Harkko haluaa tarjota raisiolaisille 5. ja 6. luokan oppilaille maassamme ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua arkeologisille kaivauksille. Raisiossa jo kolmannen kerran järjestettävät koululuille suunnatut kaivaukset tuovat uudenlaisen ulottuvuuden oman kotiseudun historian opiskeluun. Lähemmäs kotiseudun esihistoriaa ei voi päästä.

Kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua kaivauksille 6.6. järjestettävänä yleisöpäivänä. Kaivauksiin voi käydä myös tutustumassa milloin vain. Jokainen päivä tuonee esiin jotain uutta.

Jari Näränen
arkeologi
Raision museo Harkko

Yleisöpäivään ilmoittautuminen 27.5. mennessä: jari.naranen@raisio.fi tai 044-7971014.

Yleisökaivaukset

Viime viikolla oli halukkailla mahdollisuus päästä kaivamaan Papinkalliolla. Sateista huolimatta moni kävi kokeilemassa arkeologin arkea. Yhteistä kaikille kävijöille oli kiinnostus historiaan ja menneisyyteen. Usealle kaivaus ei ollut ensimmäinen, vaan moni oli ollut aiemmin kaivamassa mm. Museoviraston yleisökaivauksilla Laitilan Vainionmäellä. Paikalla kävi myös Turun maakuntamuseon ystävät ry:n arkeologian jaosto neljän hengen voimin. Osa kävijöistä tuli kaivauksille useampanakin päivänä. Joillekin kaivauspaikkamme sijaitsi aivan kotikulmilla. Liisa Mäkelän kiinnostus muinaisjäännöksiin heräsi jo lapsuudessa, sillä hänen kotitalonsa pihassa sijaitsee Käärmekallion polttokenttäkalmisto. Yleisökaivauksen nuorimpiin kuulunut viisivuotias Onni oli kovasti kiinnostunut kivikaudesta, ja jokainen kivi tuntui hänestä kovasti jännittävältä.

Kaivausviikon löydöt eivät olleet mullistavia, mutta muutama rakenne saatiin kaivettua hyvin esiin, ja melkein jokaisen kohdalle osui vähintään muutama palaneen saven pala. Nämä pienet ja hajallaan olevat palaset ovat todennäköisesti ainoat jäänteet savetusta tulisijasta tai uunista. Kaivausalueelta havaittiin myös mahdollinen savilattia, jonka esiin kaivaminen jykevän kannon alta tulee olemaan haastavaa.

Mikäli muinaisuus kiinnostaa, niin tietoa voi löytää vaikkapa työväenopistosta, joissa monissa järjestetään arkeologian kursseja. Harva on tietoinen, miten paljon Suomesta löytyy muinaisjäännöksiä. Seuraavista linkeistä voi olla hyötyä, jos haluaa tustua oman kotiseudun muinaisjäännöksiin:

http://fba.evvk.com/geo/kulttuuriymparisto

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx

http://www.arkeoinfo.net/index.php

-JT

Lähellä luontoa kaivauksella

Arkeologiset kaivaukset ovat parhaimmillaan mukavaa ulkotyötä, jossa voi nauttia niin auringonpaisteesta kuin luonnostakin. Keväällä tai alkukesästä alkavilla kaivauksilla voi seurata kevään ja kesän edistymistä, sekä kasvien ja puiden lehtien kasvamista. Kaivauspaikasta riippuen myös erilaisia eläimiä näkee paljon. Silloin kun kaivaus ei sijaitse aivan asutuksen lähellä, saattaa nähdä esimerkiksi kauriita, kettuja ja haukkoja. Papinkallio sijaitsee keskellä Raision Kuloisten asuinaluetta, joten ympäristö on puistomaista kaupunkiluontoa. Paikalla kasvaa mm. koivuja, mäntyjä, valkovuokkoja, kieloja ja orvokkeja. Mäntyjen rungoilla juoksentelee välillä oravanpoikasia, joita pesiään puolustavat räkättirastaat ajavat takaa. Melko kesy käpytikkanaaras ruokailee lähistöllä ja käy silloin tällöin tervehtimässä arkeologeja vain parin metrin päästä. Papinkalliolla kasvava vanha puu tarjoaa pesimismahdollisuuksia linnuille, ja ainakin tikka ja sinitiainen ovat löytäneet pesän puunkolosta. Turun ja Raision kaupunkialueella liikkuu rusakoita, joita voi nähdä jopa Raision museo Harkon pihalla. – UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kaivaukset jatkuvat nuorten voimin

Saimme kaivajiksi viisi raisiolaista nuorta. Ikää kaivajillamme on 15-19 vuotta, ja osalle kyseessä on ensimmäinen varsinainen työpaikka. Kaivaustyöskentelyn alkeet on jo opittu. Tosin monta kysymystä arkeologinen kaivaus herättää. Milloin oli rautakausi? Mikä on löytö? Miksi löydöt pitää ottaa talteen tarkasti? Kaivausalueella riittää juuria ja kiviä, maa ei ole siis helpointa mahdollista kaivettavaa. Kaivaus kuitenkin etenee, ja löytöjä tulee. Vielä ei ole kuitenkaan selvää, onko kaivauskohteemme asuinpaikka, hautapaikka, vaiko jotakin ihan muuta. Kysymyksiä siis vielä riittää, ja voi olla, että löydämme ainakin osaan vastauksen. -JT

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuloisten koulun 5B, rautaesineet ja konservointi

Kuloisten koulun 5B oli viimeinen kaivauksella vieraileva koululuokka. Viidesluokkalaiset pääsivät kaivamaan kalliossa olevaa syvennystä, sekä kaivausalueen laajennuksen ensimmäistä kerrosta. Löydöt koostuivat keramiikasta, palaneesta savesta ja tulen rapauttamista kivistä. Koululaisten palattua takaisin koululle arkeologit paljastivat maasta lisää mahdollisesti rautakautiseen veneeseen kuuluneita niittejä. Niittejä on löytynyt kaivaukselta jo kuusi kappaletta. Koska kaivaukselta on löytynyt muitakin metalliesineitä, mm. viikinki- tai ristiretkiaikainen avain sekä sepän takomia rautanauloja, lähti Jari Näränen viemään esineitä Turun museokeskukseen konservoitavaksi. Ensin esineet kuvattiin ja niille annettiin väliaikainen luettelonumero.

Konservointi tarkoittaa esineiden suojaamista esimerkiksi ruostumiselta tai muunlaiselta tuhoutumiselta. Esineiden konservoinnista vastaa konservaattori. Konservaattori voi erikoistua eri materiaalien käsittelyyn ja hän tietää miten erilaisten esineiden, esimerkiksi taideteosten, tekstiilien tai vanhan paperin tuhoutumista voidaan hidastaa. Osa arkeologisilta kaivauksilta esiin saaduista esineistä tarvitsee nopeasti konservaattorin toimenpiteitä säilyäkseen. Esimerkiksi rautaesineet täytyy puhdistaa ja käsitellä niin, että niiden ruostuminen lähes pysähtyy. Ilman oikeanlaista käsittelyä rautaesineet voivat hajota jopa parissa kuukaudessa. Suurin osa museoissa nähtävillä olevista esineistä on konservoitu. Konservoinnista voi lukea lisää Turun museokeskuksen sivulta. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Friisilän koulun 5A ja rautaesine

Koululaiskaivauksen toiseksi viimeinen ryhmä saapui Friisilän koulun luokalta 5A. Osa luokkalaisista pääsi kaivamaan suurten kivien muodostamien uunimaisten rakenteiden lähistölle ja osa joutui tarkkuustehtäviin puunjuuria sisältävien ruutujen kanssa. Jatta Laihia sai pian ympärilleen suuren joukon yleisöä, sillä hänen ruudustaan alkoi paljastua jotakin rautaista. Ulla Moilanen ohjeisti vieressä miten esine kaivetaan varovasti pensselin avulla näkyville niin, ettei se liiku paikaltaan tai mene rikki. Vähä vähältä ruosteinen esine tuli näkyviin ja pian kävi ilmi, että kyseessä oli suurehko niitti, jonka toisessa päässä on vinoneliön muotoinen rautalevy. Samanlaisia niittausnauloja on käytetty rautakaudella mm. veneiden laidoissa lankkujen kiinnittimenä. Jatan puhdistettua maan esineen päältä siitä otettiin valokuva ja sen sijainti merkittiin kaivauskarttaan. Tämän jälkeen esineelle kirjoitettiin löytöpussi, johon merkittiin tarkat koordinaatit ja löytökorkeus. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kaksi luokkaa Ihalasta ja eläinten luut

Tänään saimme kaivaukselle avuksi kaksi luokkaa Ihalan koulusta. Aamupäivällä saapui puolet luokasta 6C. Kahtia jaetun luokan toinen puoli oli päässyt kokeilemaan kaivamista jo kaksi viikkoa aikaisemmin. Miro Lähteenmäki osui aamupäivän löytörikkaimpaan kohtaan, sillä hänen ruudustaan löytyi isohko pala korkeassa lämpötilassa palanutta savea sekä pieni pala rautakautista keramiikkaa. Vaikka päivän kaikki koululaiset osasivatkin kaivaa oikein ottein ja hyvään lopputulokseen päästen, ansaitsee Laura Virtasen esimerkillinen kaivaustyyli erityismaininnan. Hänen ruutunsa näytti yhtä hyvältä kuin kaikkein taidokkaimpien arkeologien. Kaivausten johtaja Jari Näränen muistuttikin koululaisia siitä, että arkeologinen kaivaus ei ole nopeuskilpailu vaan tarkkuuskilpailu.

Iltapäivällä kaivaukselle saapui Ihalan koulun 5B-luokka, joka myös onnistui löytämään palanutta savea ja pieniä paloja tuhatvuotisista saviastioista. Samaan aikaan kaivauksella vieraili luiden tutkimiseen erikoistunut arkeologi Auli Tourunen Turun yliopistosta. Hän esitteli viidesluokkalaisille kaivauksilta löytyneitä luita. Pusseissa oli osa naudan kylkiluusta, kappale nuoren sian jalkaa, jyrsijöiden nakertama vuohen tai lampaan luu, sekä palanut luu, joka on peräisin jonkin suuren eläimen raajasta. Näyttää siltä, että paikalla asuneet ihmiset ovat kasvattaneet kotieläimiä ja käyttäneet niitä ruokana. Ainakin palanut luu on peräisin kappaleesta, joka on voitu viskata nuotioon tai tulisijaan ruokailun jälkeen. Auli kertoi tutkivansa luita yliopistolla käyttäen apuna vertailukokoelmaa, josta löytyy kaikkien Suomessa elävien eläinten luut. Kaivaminen ja luututkijan vierailu oli koululaisista ilmeisen mielenkiintoista, sillä Jari Näräsen päivän päätteeksi esittämään kysymykseen ”Oliko tylsää?” vastattiin reippaalla huudolla yhteen ääneen: ”Ei!”.  -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuloisten koulun 5A ja pintavaaitus

Kuloisten koulun 5A-luokka saapui kaivaukselle juuri kun kaivaustasolle oltiin tekemässä pintavaaitusta. Taso tarkoittaa aluetta, joka syntyy yhden tasaisesti kaivetun kerroksen jälkeen. Pintavaaituksella saadaan selville kaivauksen korkeuslukemat merenpinnasta. Korkeuslukemien avulla voidaan selvittää kaivettavan alueen pinnanmuodot, joiden pohjalta voidaan luoda kuva alueen maisemasta tuhat vuotta sitten, jolloin paikalla on ollut ihmistoimintaa. Korkeuslukemien avulla pystytään myös jälkeenpäin selvittämään kuinka syvältä löydöt ovat tulleet esiin, mikä saattaa vaikuttaa kaivauspaikasta tehtäviin tulkintoihin.

Vaaitus tehdään vaaituskojeella ja latalla, joka on eräänlainen mittakeppi. Osa koululaisista pääsi pitämään lattaa kaivausalueella sekä kokeilemaan millaista vaaituskojeen läpi katsominen on. Latan lukeminen oli hieman hankalaa, mutta arkeologien avustuksella taso saatiin vaaittua loppuun ja seuraavan kerroksen kaivaminen saattoi alkaa. Osa viidesluokkalaisista pääsikin heti löytöjen makuun. Erik Wewer löysi palanutta savea, Maisa Mäki palanutta luuta ja Jali Veranen palan rautakautista keramiikkaa. Koululaisten joukkoon mahtui myös tyttö, jonka toiveammatti on arkeologi. Toivottavasti kurainen maa ja vähälöytöinen päivä eivät vähentäneet kiinnostusta, sillä arkeologia on loppujen lopuksi paljon muutakin kuin kaivauksia. -UM

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.